Arduinoa ja numeronäyttöjä

Heimoi!

Jäätiin viimeksi torstaihin eli jatketaan siitä.

Torstai 21.9

Sain Arduinon koodin toimimaan. Eli nyt on kivoja vilkkuvia LEDejä nappia painamalla. Siinä sitten menikin sitten koko aika, joten kolmas projekti jäi seuraavalle kerralle.

Tehtiin kanssa juotoksia, kokeiltiin juottaa mikroprosessori kiinni piirilevyyn. Sen on haastavaa, siinä kun on monta pientä jalkaa. Juotettiin myös transistoreja. Niiden kanssa saa olla varovainen kun taivuttelee jalkoja. Jalkaa ei saa taivuttaa heti tyvestä koska se voi vahingoittaa komponentin sisäosia.

Perjantai 22.9

Käytiin läpi asioita jotka on hyvä muistaa kun aloittaa rakennussarjan kasaamiseen. Ihan ekana tarkistetaan että kaikki osat löytyvät. Kun se on tehty, luetaan kokoamisohjeet. Hosuminen ei ole hyvästä, siten saa helposti aikaan virheitä. Lisäksi virheiden korjaamiseen menee todennäköisesti enemmän aikaa kun kokoamisohjeiden lukemiseen ja rauhassa tekemiseen. Juotin on tärkeää puhdistaa tarpeeksi usein, mä tykkään putsata sitä jokaisen juotoksen jälkeen. Puhdas juotin välittää lämpöä paremmin jolloin saa parempaa jälkeä aikaan. Kun komponentti on juotettu paikalleen, jalat kannattaa katkaista, työskentely vaikeutuu jos jalkoja ei katko tarpeeksi usein. Hankala juotella jos joka välissä sojottaa leikkaamaton jalka. Ohjeeseen kannattaa merkitä mitkä komponentit on jo juotettu paikalleen. Pysyy paremmin kärryillä siitä missä mennään. Ja luetaan ne ohjeet.

Maanantai 25.9

Ei ole paljoa kerrottavaa, missasin aamulla bussin ja pääsin koululle vasta illasta. Sikäli mitään suurta vahinkoa ei tapahtunut koska olisi ollut itsenäistä opiskelua. Eli käytännössä Arduinon kanssa säätämistä.

Tiistai 26.9

Uusi komponentti 7-segmenttinäyttö (eng. seven segment display). Eli sellainen digitaalinen numeronäyttö jolla saa yhden numeron aikaan väliltä 0-9. Seitsemän tulee siitä että numerot muodostetaan seitsemästä osasta. Oikeastaan osia on kyllä kahdeksan kun lasketaan alakulman piste mukaan. Sellaisessa on aika monta jalkaa, kymmenen. Ensin piti ottaa datalehti avuksi että tietää mikä jalka on mikäkin. Näytön sisällä on LEDejä, joten virta pitää kytkeä oikeinpäin.

Käytännössä kaksi jaloista ovat sellaisia joista virta menee sisään ja loput määräävät sen mikä osa palaa. Jokaiselle seitsemälle osalle on yksi jalka ja ja jäljelle jäävä kahdeksas on pistettä varten. Saatiin myös tehtäväksi laskea millainen vastus tarvitaan. Idea oli kytkeä näyttö 5V tasajännitelähteeseen. Datalehdestä piti etsiä, että minkä suuruisen virran näyttö kestää ja mitä määrää suositellaan. Näillä tiedoilla vastuksen voi laskea hyödyntämällä Ohmin lakia, eli U=R*I. Jännite on tässä tapauksessa 3,4V. Koska kyseessä on punainen LED, pitää kynnysjännite (1,6V) vähentää viidestä voltista, eli 5V-1,6V=3,4V. Vastusta ei tiedetä. Virta tiedetään, datalehden mukaan 20 milliampeeria ois aika jees. Milliampeerit pitää muuttaa perusyksikköön (tai muuttaa voltit millivolteiksi), jolloin saadaan 0,02A. Nyt voidaan laskea Ohmin lain mukaan 5V/0,02A=170. Eli tarvitaan vastus joka on 170 Ohmia.

Harjoittelin poraamaan reikiä piirilevyyn. Oli ihan hyvä että pääsi kokeilemaan, ei tarvitse porailla ekaa kertaa sitten rakennussarjan piirilevyyn. Ihan loppupuolella sain tutkittavaksi toisenlaisen näytön, sellaisen missä on pisteitä. En selitä tässä kummemmin, siitä on kuva.

Ja sitten niihin kuviin. Samat setit mitä yleensäkin, niiden kautta seuraavaan kertaan. Heihei!

Arduino siten että vihreä LED palaa.

Nyt on päästy pidemmälle, nappia painamalla vihreä sammuu ja punainen syttyy. 

Blogin eka video! Videolta ei kuulu muuta ääntä kuin taistamelua. Mutta siinä siis puoli minuuttia vilkkuvia LEDejä. Ensin palaa vihreä LED, mutta se sammuu napista jonka jälkeen punaiset alkavat vilkkua. 

7-segmenttinäyttö. Nimi ei ehkä soita kelloja mutta ulkonäkönsä puolesta on varmasti tutumpi kaveri.

Sama siten että näkyy valoa. Virta tulee punaista johtoa pitkin vastusten läpi näytön jalkaan 8. Vastuksia on kaksi, koska ei löytynyt yksittäistä sopivan kokoista. Vaihtamalla sinisen johdon paikkaa, saadaan eri kohta palamaan.

Kuten näkyy, sininen johto on eri paikassa ja tuo näytön keskiosa palaa.

Ja taas on vaihdettu johdon paikkaa, nyt on saatu valo pisteeseen.

Tässä on se erikoisempi pistemäärä. Hirveesti en osaa kertoa koska tutkiminen jäi aika pahasti kesken.

Ja toiselta puolelta, tässä on vielä enemmän jalkoja kuin edellisessä. 14, seitsemän per rivi. Ja noiden perusteella pitäisi sitten saada tietty piste palamaan.

Transistoreja, transistoreja kaikkialla

Heimoi!

Jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin, eli torstaista tähän päivään. Also, viime perjantaina tuli tieto hyväksiluvuista. Mä saan lähes kaikki yto-aineet (yhteiset tutkinnon osat) hyväksiluettua lukiopohjalla. Niiden tilalle tulee sitten jotain omaan alaan liittyvää (ja todnäk mielenkiintoisempaa). Työelämätaitoja ja myöhemmin tulevaa yrittäjyyttä opiskelen yhä muiden kanssa normaalisti. Mutta käytännössä liikuntaa, matikkaa ja tieto- ja viestintätekniikkaa ei tässä blogissa enää näy tämän päivityksen jälkeen. Samalla se tarkoittaa, että tästä eteenpäin (ja tämä päivitys mukaanluettuna) tämän blogin pitäminen muuttuu vapaaehtoiseksi. Katsotaan kuinka pitkälle riittää intoa päivitellä tätä.

Torstai 14.9

Liikuntaa ja elektroniikkaa. Liikunnassa sama kuin pari edellistä kertaa, salil eka, salil vika.

Elektroniikassa hoidettiinn ekana abiko-liittimen juottaminen loppuun. Sen jälkeen tuli uusi komponentti, transistori. Transistorin idea on vaikea selittää, kokeilen esimerkkien avulla. Transistoreissa on kolme jalkaa/liitintä. Kollektori (eng. collector), kanta (eng. base) ja emitteri (eng. emitter). Transistorien kanssa saa lukea datalehden tarkkaan jotta tietää mikä on mikäkin. Sillä erittäin paljon väliä.

Transistorin idea on tavallaan moninkertaistaa sinne syötetty virta. Mutta jotta se voi toimia, sen kynnysjännite (0,6V) täytyy ylittää. Se tavallaan täytyy aukaista. Havainnollistetaan kynnysjännitettä vesihanan avulla. Vesi kuvaa virtaa. Hanasta ei tule ollenkaan vettä (virtaa) jos se on kiinni. Jos hanaa avataan ihan vähän, vesi alkaa kulkea. Se hetki kun hanasta alkaa tulla vettä kuvaa sitä transistorille annetaan kunnysjännitteen verran jännitettä. Jos hanaa käännetään enemmän auki, vettä tulee enemmän.

Rakenneltiin harjoituskytkentä jotta voitaisiin mittailla transistorin toimintaa käytännössä. Se oli suht monimutkainen, siihen tuli transistorin (BC 546 B) lisäksi kolme erilaista vastusta ja siihen kytkettiin sekä säädettävä tasajännitelähde ja 5V tasajännitelähde. Kuvissa selvinnee paremmin.

Perjantai 15.9

Jatkettiin transistorin kanssa. Virtaa tulee transistoriin kollektorin ja kannan kautta. Niillä siis päätetään kuinka paljon virtaa sinne päästetään ja kuinka paljon sitä siitä seuraten tulee ulos. Miten voimme rajoittaa transistoriin pääsevää virtaa? Vastuksilla. Kun tiedämme paljonko virtaa haluamme transistorista ulos, pystymme laskemaan paljonko virtaa sinne laitetaan ja kuinka suuret vastukset tarvitaan jotta sinne päätyy oikea määrä virtaa.

Maanantai 18.9

Yleensä maanantaisin on ollut matikkaa ja tieto- ja viestintätekniikkaa. Vaan ei enää koska hyväksiluvut. Sain omaa ohjelmaa. Pääsin säätämään Aduinon kanssa. Wikipedian mukaan avoimeen laitteistoon perustuva mikro-ohjain-/elektroniikka-alusta ja ohjelmointiympäristö. Koska tuo on vähän hankalasti ilmaistu, selitän sen selkeämmin. Mä käytin jotain aloitussettiä (beginner kit). Siinä on itse Arduino (UNO) joka on vähän kämmentä pienempi piirilevy jossa on juttuja, kuten tuo mikro-ohjain. Sitten siinä on kytkentäalusta. Ei samanlainen kuin mitä me yleensä käytetään elektroniikassa vaan pienempi. Tuo on sellainen joihin komponentit laitetaan suoraan, siinä on pieniä koloja joihin komponenttien jalat/liittimet saa kiinni. Arduino kytkentäalusta on liitettävissä tietokoneeseen (pc) USB-piuhalla. USB myös toimii jännitelähteenä. Lisäksi on kasa komponentteja ja kirja (englanniksi) jossa on harjoituksia, tai projekteja kuten kirja niitä nimittää. Sitten tosiaan tuossa pääsee harjoittelemaan ohjelmointia, sekin neuvotaan kirjassa. Koodaus tehdään Arduinon omalla ohjelmointikielellä, joka wikipedian mukaan on C++:aan perustuva.

Sain tehtyä ekan tehtävä ja toinen jäi kesken. Ekassa tehtiin kytkentä johon tuli punainen LED, vastus ja nappula. Idea on, että mun nappi ei ole pohjassa, kytkentä on poikki eikä virta kulje. Kun se painetaan pohjaan, virta kulkee ja LED syttyy. Sitten harjoiteltiin sarja- ja rinnankytkentä. Sarjakytkennässä nappeja oli sarjassa kaksi, jolloin ne täytyi painaa molemmat pohjaan jotta LED syttyy. Rinnakkaiskytkennässä oli myös kaksi nappulaa, mutta rinnan joten jo yhden painaminen sytyttää LEDin.

Toinen tehtävä sisälsi jo koodaamista. Sen nimi oli jotain luokkaa “spaceship interface”. Idea on, että kytkennässä on kaksi punaista LEDiä ja yksi vihreä LED, nappula ja vastuksia. Kun nappia ei paineta, vihreä LED palaa. Kun sitä painetaan, vihreä sammuu ja punaiset alkavat vilkkua. Tähän tarvitaan ohjelmointia. En saanut vielä ohjelmaa toimimaan, tähän mennessä paras saavutus on päällä oleva vihreä LED. Keskiviikkona jatkuu.

Tiistai 19.9

Koko päivä elektroniikkaa, lisää transistoreja. Opin että transistoreilla on vahvistuskerroin (eng. current gain). Kuulemma yleisesti puhutaan gaininsta, eikä termiä vahvistuskerroin juurikaan käytetä. Se lasketaan jakamalla kollektorivirta kantavirralla. Virrat täytyi ensin mitata jotta laskun sai aikaiseksi. Yleismittarilla ne toki saa selville.

Transistorien lisäksi tuli uusi asia, ESD (electro static discharge). Suomennettuna sähköstaattinen purkaus. Jokainen on varmasti saanut sähköiskun hankaussähkön takia. Staattisesta sähköstä siis kyse. Eli juuri siitä kun talvella villapaita päällä menet ja kosket siihen ovenkahvaan ja sitten tuntuu näpäys. Tai saattaa myös kuulua, ehkä jopa näkyä. Arvaappas piruuttasi paljonko jännitettä on silloin kun tunnet sen näpäyksen. 3000V. Jos kuulet, 4000V ja jos näet niin 5000V. Vertailun vuoksi, pistorasiasta tulevassa verkkovirrassa on 230V.

Tosiaan, sikäli ylläoleva on harhaanjohtava että koskiessasi ovenkahvaan, et saa siitä sähköiskua vaan se sähkövaraus joka on kertynyt sinuun, purkautuu. Eli se liikkuu kädestäsi siihen ovenkahvaan, ja siitä eteenpäin jos pystyy. Näitä sähköiskuja tapahtuu usein juuri metallin (kuten se ovenkahva) kanssa, koska metalli johtaa hyvin sähköä. Esimerkiksi muovi johtaa huonosti sähköä ja sen takia se varaus ei purkaudu siihen muovimattoon jonka päällä kävelet. Staattisesta sähkön syntymisestä en osaa selittää kovin hifisti, mutta sitä siis syntyy kun materiaalit hankaavat toisiaan vastaan. Siis pelkästään jo liikkuminen tuottaa sitä. Ihmisen itsensä tuottama hankaussähkö ei ole ihmiselle vaarallista, eihän sitä edes juuri huomaa.

Miten tämä siis liittyy elektroniikkaan? Olennaisesti. Osa komponenteista, erityisesti puolijohdekomponentit ovat sille herkkiä. Se johtuu siitä että jännite- ja virtaerot ovat hetkellisesti niin suuria. Jos ajatellaan että esimerkiksi mikropiirien toiminta-alue on noin 1-3V niin jos sinne hetkellisesti tuupataan se 3000V niin ei se siitä hirveästi tykkää. Komponentteihin voi tulla rakenteellisia vikoja kuten liitosten hajoamista tai metallin sulamista. Siitä seuraa erilaisia toimintahäiriöitä, voi olla että komponentti hajoaa heti, saattaa toimia väärin tai lakata toimimasta myöhemmin. Mieti kuinka kivaa on, kun asennat muistikamman koneeseen etkä suojaudu kunnolla ja vaurioitat sitä huomaamattasi. Mutta vika ei ilmene heti, vaan kampa toimii ihan normaalisti pari viikkoa ja lakkaa sitten toimimasta.

Miten tältä siis suojaudutaan? Ensin on hyvä tietää mitkä asiat lisäävät riskiä. Matala ilmankosteus, syntyy useimmiten talvella kun sisällä on lämmintä ja ilma on kuivaa. Tietyt vaatemateriaalit, kuten villa ja keinokuitu. Myös lattiamateriaaleilla on väliä, mutta niihin voi olla vaikea vaikuttaa. Suojautumiskeinot ovat vastakohtia edellisistä. Kostea ilma, vaatetus, ranneke, kengät, pöytämatto. On olemassa esd-vaatteita ja -kenkiä. Lisäksi on olemassa esd-rannekkeita. Näitä on itse asiassa vaikka kuinka paljon, löytyy jopa esd-tuoleja.

Haittoja voidaan torjua siten, ettei komponenttien jalkoihin/liittimiin koske. Erityisesti mikropiirit, transistorit ja tietokoneiden muistikammat. Ranneke on hyvä tapa. Sen idea on että siitä lähtee johto, jolla saat maadoitettua itsesi, jolloin varaus purkautuu maahan eikä komponenttiin. Nykyisissä pistorasioista löytynee helpoin tapa maadoitukseen. Niissä on ne kaksi metalliosaa, kyllä te tiedätte mitä tässä haetaan. Siihen johdon pää kiinni, yleensä siinä on sellainen hauenleuka. Nykyisissä pistorasioissa sitä ei edes juuri saa väärään paikkaan koska reiät on suojattu, ettei se perheen nelivuotias ihme työnnä sukkapuikkoa pistorasiaan. Toinen vaihtoehto on lämpöpatteri. Siitä pitää etsiä tosin kohta joka ei ole maalattu ja se vaatii kupariputket. Oman elämänsä koti-insinöörin keino on koskea tietokoneen koteloa ja alkaa vasta sen jälkeen säätämään osien kanssa. Tuossa keinossa on se ongelma, että vaikka koskeminen purkaa varauksen, se jää koteloon. Lisäksi kun seuraavan vaihdat asentoa tai yleensäkään liikut, alkaa kertyä uusi varaus. Rannekkeen kanssa tätä ongelmaa ei ole. Myös esd-pöytämaton idea on se että sen saa maadoitettua.

Keskiviikko 20.9

Tänään käytiin vielä läpi esd:tä, katseltiin millaisia ne erilaiset esd-suojavälineet ovat. Saatiin tieto että päästään kohta rakentelemaan. Päästään siis ekaa kertaa rakentamaan rakennussarja, tarkoitus on siis saada oikeasti toimiva laite aikaan. Kuulemma peruskomponentit on käsitelty niin voidaan siirtyä sitten tuohon. Ja kun esd on käyty läpi niin osataan olla rikkomatta komponentteja epähuomiossa. Tehtiin myös juotoksia, ihan vaan vastuksia kiinni piirilevyyn.

En päässytkään jatkamaan Arduinon kanssa. Iltapäivällä oli VERSO-koulutus. Verso tarkoittaa vertaissovittelua, ja käymällä koulutuksen voi toimia sovittelijana. Idea on että opiskelijat voivat sopia riitatilantetaan keskenään ja tilanteessa on kaksi sovittelijaa mukana. Perustuu vapaaehtoisuuteen, ei jaeta rangaistuksia, yritetään löytää ratkaisu, vaitiolovelvollisuus ja puolueettomuus. Annetaan molemmille konfliktitilanteen osapuolille mahdollisuus kertoa oma näkemyksensä tapahtuneesta ja kertoa miltä se tuntui. Jos tällä tavalla saadaan asia soviteltua niin oikein hyvä, jos ei niin vasta sitten asia siirtyy ryhmänohjaajalle. Vei tosiaan koko iltapäivän, työelämätaitojen tunti meni myös tässä.

Koulutuksessa käytiin ensin läpi osallistujat (esittäytyminen) ja sen jälkeen mietittiin millaisia tilanteita on kohdannut joihin olisi pitänyt puuttua. Tai vaihtoehtoisesti keksiä esimerkkejä. Sen jälkeen ne jaettiin ryhmiin aiheen mukaan, fyysinen, eristäminen, pakottaminen tekemään asioita, omaisuuteen kohdistuva, sanallinen. Käytiin läpi näitä tilanteita. Sen jälkeen kysyttiin kysymyksiä, joihin vastattiin kyllä tai ei. Meillä oli punainen lappu (ei) ja vihreä lappu (kyllä) joka nostettiin pystyyn sen mukaan mitä mieltä oli. Sen jälkeen katsottiin video jossa oli VERSO-sovittelijat kertoivat kokemuksistaan. Ja sitten käytiin vielä läpi vertaissovittelun pelisäännöt ja kuinka sovittelutilanne.

Kahvitauon jälkeen harjoiteltiin ryhmissä. Kierrettiin neljä eri tilannetta läpi joissa kaikissa oli erilainen kuvitteellinen tilanne sovittelusta. Osa toimi sovittelijoina ja osa osallisina. Rooleja vaihdettiin niin jokainen pääsi kokeilemaan miltä sovittelutilanne tuntuu käytännössä ja millä tavalla se eroaa roolien mukaan. Sen jälkeen käytiin läpi mikä fiilis päivästä jäi, saatiin todistukset ja koulutus oli aikalailla siinä.

Heitellään kasa kuvia tähän vielä. Heihei ja seuraavaan kertaan!

Abiko-liitin valmiina. Muovista tuli vähän ruma koska jätin sen yön yli kiinni tuohon apuvälineeseen. Eipä se sen toimintaa kyllä haittaa että sikäli aika sama.

Transistori, BC 546 B. Tässä merkintätavassa eka kirjain kertoo materiaalin, ja toka käytöalueen. Jalat vasemmalta oikealle, kollektori, kanta, emitteri.

Kytkentä samalla kaverilla. Siellä näkyy kolme vastusta ja kuten huomaa, punaisia ja sinisiä piuhoja on molempia kaksi eli siihen on liitetty kaksi jännitelähdettä. Sopassa on mukana myöskin yleismittari, tällä hetkellä mitataan kannan ja kollektorin välistä jännitettä.

Arduino. Tuollainen se on, ei kovin suuri. Vasemmalla piirilevy, oikealla kytkentäalusta. Molemmat ovat puisella alustalla, sekin tulee paketissa mukana. Se oli valmiiksi koottu koska en ole tämän eka käyttäjä.

Komponentteja. Tuo lokerikko ei kuulu aloitussettiin, se on ihan näiden oma lisäys. Paljon siinä on kaikkea. Vastuksia, piuhoja, diodeilla, erivärisiä LEDejä, pieni näyttö (2 riviä joihin saa molempiin 16 merkkiä), osa jolla Arduinoon saa kiinni 9V patterin, joku pieni moottori, mikropiirejä, kondensaattoreita, nappuloita, transistoreja, taisi olla muutama regulaattorikin. Eli tiivistettynä: paljon jänniä komponentteja.

Ja nyt kytkentäalustalla on vastus, punainen LED ja nappi. Samalla näette mihin USB tulee kiinni, toi keltainen johto. Se on USB vaan siitä päästä mikä laitetaan kiinni koneeseen, tämä toinen pää on erinäköinen.

Ja LED syttyy kun painaa nappia. Jeejee!

Tässä on kaksi nappia kytkettynä sarjaan. Eli koska ne on kytkennän kannalta peräkkäin, molemmat täytyy painaa pohjaan jotta virta pääsee läpi ja LED syttyy.

Ja tässä molemmat painettuna pohjaan, kytkentä toimii niinkuin pitääkin.

Tämä on toisesta tehtävästä jossa on ideana että vihreä LED palaa ja kun nappia painaa niin se sammuu ja punaiset alkavat vilkkua vuorotellen. Aikasemmassa kytkennässä vaan punainen ja musta piuha menivät piirilevyn puolelle jotta saatiin virtaa ja tietokone toimi jännitelähteenä. Nyt sinne menee myös keltaisia piuhoja, yksi kustakin LEDistä.  Tämä on se vaihe jossa tarvitaan ohjelmointia, Arduinolle täytyy ohjelman avulla kertoa mitä haluamme tapahtuvan kun nappia painetaan. Kaikki nuo kohdat johon keltaiset piuhat menevät on numeroitu. Koodataan pitää kertoa halutaanko että LED on päällä vai ei. Täytyy myös kertoa millä perusteella LEDien tilaa muutetaan. Selitän tämän tarkemmin myöhemmin, koska tosiaan en saanut koodia vielä toimimaan täysin.

Setin mukana tuli tuommoinen pahvinpala jolla Arduinosta saa avaruusaluksen ohjauspaneelin jolla säädellään aluksen hyperajoa. Tuossa on myös tekstiä, idealla että vihreä LED kertoo järjestelmän olevan käyttövalmis, napista se "yllättäen" laitetaan päälle ja vilkkuvat punaiset LEDit kuvaavat sitä kun hyperajo on käynnissä. Katsotaan saako aluksen teknikko hyperajolaitteen toimimaan huomenna.

Toisenlainen transistori, tämä taisi olla BC 107 B. Kuten huomaa, tällä on erilainen kotelo kuin edellisellä. Tämän kotelo mallia TO-18, se edellinen oli TO-92. 

Kiteitä, juottamista ja regulaattoreita

Heimoi!

Käydäänpä alkuviikkoa lävitse. Vähän on joku flunssanpoikanen iskenyt, kuumeelta on toistaiseksi vältytty, lähinnä pää on täynnä räkää. Ei se opiskelua estä, lähinnä se on ärsyttävää. Ratkaisin ongelman kuvien laadun suhteen, kokeilin tänään tabletin kameraa ja eroa on. Pääsette näkemään sen käytännössä kohtapuoliin. Sivuhuomiona, mä olen ollut täällä (opiskelemassa) jo kuukauden. Aika jännä tunne, hyvällä tavalla. Olen edelleen sitä mieltä että olen ns. oikeassa paikassa ja ala tuntuu oikealta. Jeejee!

Maanantai 11.9

Matikkaa ja tieto- ja viestintätekniikkaa. Matikassa jatkettiin matikkapeleillä, mutta tällä kertaa erilaisilla. Meille tehtiin tunnukset sellaiselle sivustolle kuin sumdog.com. Siellä on erilaisia pelejä ja se on siitä fiksu että sivusto seuraa vastauksia ja vaikeuttaa tehtäviä tarpeen mukaan. Useimmissa peleissä on joku asia joka liikkuu oikean vastauksen myötä. Esimerkkinä siellä on yksi ajopeli, jossa oikeilla vastauksilla saa lisää vauhtia ja väärillä auto hidastuu. Kysymyksiin on aina neljä vastausvaihtoehtoa. Sivusto on englanniksi, joten kielitaito kehittyy samalla.

Tieto- ja viestintätekniikassa kirjoittelin juttuja blogia varten ja sain tietoturvatehtävän valmiiksi.

Tiistai 12.9

Koko päivä elektroniikkaa. Opiskelin taajuuksia. Taajuuden yksikkö on hertsi (Hz). 1 Hz tarkoittaa yhtä värähdystä sekunnissa, eli 1/1s. Eli esimerkiksi 5 värähdystä sekunnissa on 5 Hz ja yksi värähdys kahdessa sekunnissa 0,5 Hz. Harjoiteltiin asiaa myös käytännössä. Oskilloskoopin näytöltä voidaan signaalin taajuus. Alempaa löytyy kuva jonka yhteydessä selitän laskemisen tarkemmin.

Tutustuin uuteen komponenttiin nimetä kide (eng. crystal). Sen tarkoitus on värähdellä kun sen läpi kulkee tietty jännite. Saadaan aikaan värähtelyä eli jokin taajuus kun sen läpi kulkee jännite. Kiteen sisällä on kvartsia (eng. quartz). Kyllä, kiveä. Kieltämättä tämä tuli aikalailla yllätyksenä. Kiteitä käytetään käytännössä kaikissa laitteissa joihin liittyy taajuus, helpoin esimerkki lienee radiot. Ihan vastaavasti siinä laitteessa jolla luet tätä blogia (ja jolla mä sitä kirjoitan) on sisällä kvartsia. Nykyään ilmeisesti on muitakin vaihtoehtoja, mutta kide on se josta kaikki lähti liikkeelle. Kiteitä voidaan käyttää useampia jos tarvitaan suurempi taajuus. Kiteen toimintaa voidaan tehostaa lämpötilan avulla pitämällä lämpötila mahdollisimman vakaana. Isommissa laitteissa on olemassa ns. kideuuneja joissa on jokin tietty lämpötila (esim. +50 celsiusta). Tasaisena pysyvä lämpötila vakauttaa kiteen toimintaa.

Meille jaetut kiteet (ei se paikkakunta) eivät olleet valmiiksi jalustalla joten päästiin pitkästä aikaa juotoshommiin. Kiteen jalkoja ei voinut taivuttaa, joten niihin piti juottaa lyhyet johdonpätkät, jotka taas juotettiin kiinni jalustaan. Kun juotokset oli tehty, päästiin leikkimään harjoituskytkennän kanssa. Kiteeseen kytkettiin säädettävä tasajännitelähde, ja jännitelähteeseen 1V. Värähtelyn sai näkyviin näytölle, mutta se oli niin pientä ettei sitä pystynyt laskemaan.

Tuli toinenkin uusi komponentti, regulaattori. Sen tarkoitus on vakavoida jännite. Vähän sama homma siis kuin zenerdiodien kanssa, muttei aivan. Regulaattorin idea on se, että siitä tulee ulos tietyn suuruinen jännite, esim. 5V. Sieltä tulee siis aina korkeintaan se 5V vaikka sen sisälle menisi isompi jännite. Toki sillä on rajansa, jos laitat liikaa voltteja, regulaattori sanoo sopimuksensa irti. Näillä on tietty toiminta-alue, eli sinne pitää mennä sisälle riittävän suuruinen jännite jotta ulos tulisi se 5V. Ilmeisesti sama olisi toteutettavissa diodeilla ja vastuksilla, regulaattorissa ne ovat vain kaikki yhdessä komponentissa valmiina . Se on vähän niinkuin kaupan paistopiste. Voit ostaa myös kaikki ainesosat erikseen, mutta siihen menee enemmän aikaa ja vaivaa. Paistopisteeltä saat leivät (tai mitä ikinä haetkaan) helpommin ja nopeammin. Btw, sori jos tuli nälkä.

Saatiin tehtäväksi etsiä 7805 regulaattorin datalehti netistä. Numeroyhdistelmällä on paljonkin väliä, mutta selitän siitä tarkemmin kuvan yhteydessä. Datalehdestä tuli selvittää jalkojen kytkemisjärjestys ja komponentin toiminta-alue. Regulaattoreissa on siis kolme jalkaa ja on hyvin olennaista tietää mikä mikäkin on. Sain tiedot kaivettua ja suoritin mittauksia. Tästä kyseisestä regulaattorista kuuluu tulla ulos 5V:n jännite. Testasin yleismittarilla mittaamalla, millä jännitteellä sieltä tulee ulos se 5V.

Keskiviikko 13.9

Jatkettiin regulaattoreilla, saatiin uusi tutkittavaksi. Tämä oli numeroltaan 7812, ja sitä sitten mittailtiin. Tästä kaverista on tarkoitus tulla ulos 12V. Tämänkin kanssa mitattiin se, että millä jännitteellä sieltä tulee ulos se 12V.

Tänäänkin päästiin juottamaan. Tällä kertaa johto kiinni Abiko-liittimeen. En sen tarkemmin osaa sanoa mihin tuota liitintä käytetään koska sitä ei ole käsitelty vielä. Johdon tuli olla 100 mm pitkä. Toisesta päästä kuorittiin 12 mm ja toisesta 10 mm. Näistä toinen, ehkä se 10 mm jos muistan oikein tulee kiinni liittimeen. Siinä menikin sitten loput tunneista kun tein juotoksia. Jäi kesken, torstaina jatkuu.

Äidinkielessä jatkoin esityksen tekemistä ja sain sen valmiiksi. Oli ihan mukava tehtävä, joskin välillä sai miettiä että mitä kirjoittaa ettei tule spoilereita. Sinänsä spoilaantumisvaaraa ei ole koska itse tunnen juonen jo eikä esitystä lue muu kuin opettaja joka tuskin koskaan pelaa peliä eikä siten olisi häiriintynyt spoilereista. Tein sen silti siitä näkökulmasta että sen voi lukea spoilaantumatta.

Työelämätaidoissa aloitin tekemään edellisellä kerralla annettua työjakemustehtävää. Se jäi kesken. Katsottiin myös video työelämän pelisäännöistä.

Kuva-aika! Niiden myötä seuraavaan kertaan. Heihei!

Kalibrointisignaali oskilloskoopin näytöllä. Taajuuden voi laskea vähän samaan tapaan kuin jännitteen. Mutta sivuttain. Eli lasketaan muntako ruutua yksi aallonpituus on. Aalonpituus löydetään siten että katsotaan esimerkiksi missä signaali lähtee nousemaan ja lasketaan siihen asti että se nousee seuraavan kerran. Kuva ei ole paras mahdollinen. Ensin etsitään vaaka-akseli. Näyttää että signaali alkaa vasemmasta yläkulmasta, jatkuu vaakatasossa, katoaa, näkyy uudestaan alempana jossa se jatkuu taas vaakatasossa ja katkeaa taas ja jatkuu taas ylempänä. Todellisuudessa nuo tyhjät kolot eivät ole tyhjiä, niissä on pystyviiva eikä signaali katkea. Kirkkaus on vaan pienellä joten näkyy huonosti. 

Eli siis, katsotaan missä vaaka-akseli on. Sen jälkeen signaali nousee ylöspåin, jatkuu vaakatasossa, menee pystysuoraan alaspäin, jatkuu taas vaakatasossa ja lähtee nousemaan ylöspäin. Kun on löydetty kohta jossa se nousee taas katsotaan missä kohdassa se on vaaka-akselilla ja lasketaan montako ruutua jää väliin. Vielä selvennetään, lasketaan montako ruutua oskilloskoopin ruudun vasemman reunan ja oikeanpuoleisen tyhjän kolon välissä on.

Seuraavaksi täytyy tietää montako sekuntia yksi ruutu on. Siihen löytyy oma nappula kuten volttia kun kanssa oli. Säädintä kutsutaan myös aikaikkunaksi. Se on siis tuo TIME / DIV. Se on tällä hetkellä asennossa 0,1 (.1) ms. Pyöritään siis millisekuntien kanssa, tuo oikeanpuoleinen musta alue on mikrosekunteja. Nyt kun tiedetään paljonko yksi ruutu on, voidaan suorittaa laskutoimitus: 9,4*0,1 ms=0,94 ms. 

Yksi hertsi on yksi värähdys sekunnissa eli 1/1s. Jotta voimme suorittaa jakolaskun, täytyy millisekunnit muuttaa sekunneiksi. Milli on etuliite joka tarkoittaa kymmenen potenssiin miinus 3. Eli 10³, kuvitelkaa kolmosen eteen miinus, mä en tiedä miten sen saa tehtyä tabletilla. Tuo voidaan ilmaista myös muodossa 1/1000 tai 0,001. Yksi tapa saada sekunnit selville on siirtää pilkkua kolme kertaa vasemmalle. Toinen, helpompi tapa on kertoa tuo 0,94 ms yhdellä tuhannesosalla (0,94ms*1000). Käytti kumpaa tapaa tahansa, tulos on 0,00094 s.

Nyt on sekunnit selvillä, jotta saadaan taajuus suoritetaan jakolasku 1/0,00095s (koska 1 Hz = 1/1 s) ja saadaan taajuudeksi pyöristäen 1064 Hz, eli 1,064 KHz (kilohertsiä).

Funktiogeneraattori, saatiin kokeilla kuinka suuren taajuden saa tuolla saa aikaan. Ruudun oikealla puolella on rivissä nappeja joista voi säätää hertsien suuruusluokkaa. Niistä löytyy seuraavat numerot. 1, 10, 100, 1K 10K, 100K ja kuvassa vain osittain näkyvä 1M. K viittaa etuliitteeseen kilo ja M etuliitteeseen mega. Eli esimerkikkinä 1K tarkoittaa yhtä tuhatta ja 10K kummentätuhatta. 1M on tällä hetkellä pohjassa, eli ruudulla näkyy 2,2201 MHZ (megahertsiä).

Ja oskilloskoopin ruutu edellisen kuvan taajuudella. Ei näytä ehkä kovin tiheältä värähtelyltä, mutta aikaikkuna on säädetty siten että yksi ruutu on yhtä kuin 0,1 mikrosekuntia. Eli 0,1 miljoonasosaa. 

Tässä valmistaudutaan kiteen juottamiseen. Käytän apuna suonipihtejä, jotta alusta pysyy juottamisen aikana paikallaan. Taustalla johdonpätkä ja itse kide.

Ja tässä alustaan on juotettu johdot kiinni. On helpompaa juottaa ne ensin alustaan ja vasta sitten kiteeseen. Johdot on esijuotettu, eli niihin on laitettu tinaa valmiiksi. Se helpottaa niiden juottamista kiteen jalkoihin eikä kiteen juottamisen tarvita enää ylimääräistä tinaa. Myös kiteen jalkoihin on esijuotettu vähän tinaa. Johdon päätä kannattaa vähän pyörittää (ennen esijuottamista), koska niilläkin tapana alkaa vähän hapsottamaan kuorimisen jälkeen.

Ja kide paikoillaan. 

 Ja tässä sama otus, mutta tabletin kameralla kuvattuna.

Vähän juotostyökaluja. Tuo on siis kuva juottimesta, joskaan itse juotin ei näy. Juottimen kärkeä puhdistetaan pyörittelemällä sitä tuolla kultaisessa juttussa, jotain metallilankaa se kai on. Tabletilla otettu kuva.

Ennen juottimen pyörittelyä, sen kärki skipataan tuollaiseen töhnään. Tämä juottimen kärjen putsaaminen on hyvin olennaista, koska jos kärjessä on jotain epämääräistä skeidaa, lämpö ei välity niin hyvin. Juottaminen on vaikeampaa ja työn jälki kärsii. Kärjen putsaamista olisi hyvä tehdä mahdollisimman usein, itse putsaan sen jokaisen juotoksen jälkeen. Tabletilla otettu kuva.

Lisää työkaluja, yhdenlainen johdonkuorin. Johtojen ympärillähän on yleensä kuori joka on useimmiten muovia. Jotta johto saadaan liitettyä johonkin, muovikuori täytyy saada poistaa. Siksi on olemassa johdonkuorimia, ilman niitä menisi aika tuskaiseksi. Kuten mikä tahansa työ väärillä työkaluilla.

Tässä on kytkettynä kide. Punainen (positiivinen) ja sininen (negatiivinen) johto menevät säädettävää tasajännitelähteeseen. Musta(keltainen) mittapää on liitetty oskilloskooppiin. Mittapään koukkupää on kiteen positiivisella puolella ja maadoituspää (hauenleuka) negatiivisella.

Ja oskilloskoopin näytöllä näkyy kiteen kvartsin aiheuttamaa värähtelyä. Selvästi hän siitä näkee että jotain tapahtuu, mutta tuo on tosiaan niin pientä että taajuutta ei voi laskea.

Regulaattori. Tämä on 7805. Paremmassa kuvassa näkyisi että tuossa mustalla pohjalla on tekstiä. Siitä löytyy mm. tuo 7805. Viimeiset kaksi lukua kertovat kuinka suuri jännite komponentista pitäisi tulla ulos. Eli tässä tapauksessa 5V. Vastaavasti 7815 antaisi 15V:n jännitteen. Vasemmanpuoleisin jalka on se josta virta menee sisään, eli Input. Oikeanpuoleisesta se taas tulee ulos, eli se on Output. Keskimmäinen on maadotusta varten eli gnd. Se mikä jalka on mikäkin voi vaihdella, eli siksi on tärkeää selvittää datalehdestä mikä olikaan mikä.

Tässä on kytkettynä tuo 7805. Tehtävänä oli selvittää millä jännitteellä regulaattorista tulee ulos se 5V. Yleismittari ruudulla näkyy 05,00V eli tasan viisi vaikka valomosuu ikävästi näyttöön.

Ja tässä kokeiltuna. Sain selville että 5,7V on minimi jolla saadaan tasan 5V ulos regulaattorista. Tämä on siis samalta hetkeltä kuin edellinen kuva jolloin yleismittari näyttää tasan 5V.

Toinen regulaattori tältä päivältä. Tässäkään ei näy tekstiä, mutta siinä lukisi 7812, eli tällä kaverilla saadaan 12V. Tabletilla otettu kuva.

Abiko-liitin. Tabletilla otettu kuva.

100 mm johdonpätkä, jonka toisesta päästä on kuorittu 10 mm ja toisesta 12 mm. Tässä vaiheessa vain toinen pää (vasen) on esijuotettu. Tabletilla otettu kuva.

Ja samainen johto pistetty mä Abiko-liitttimen läpi. Liitintä kannattaa painaa vähän kasaan siitä kohdasta mistä johto menee läpi. Se pysyy siten paremmin paikallaan juottamisen aikana. Tabletilla otettu kuva.

Esitelläänpä vielä yksi työkalu/apuväline.  En tiedä millä nimellä tuota kuuluisi kutsua, mutta siinä siis on kaksi hauenleukapäätä joita voi säätää eri asentoihin. Totesin sen hyvin näppäräksi johtojen kanssa. Tabletilla otettu kuva.

Koko edellinen viikko, oskilloskooppeja ja diodeja

Heimoi!

Viime viikolla ei tullut tehtyä yhtään päivitystä, joten käydäänpä se nyt sitten läpi ja lisäksi sitä edeltä perjantai Kuvia ei viime viikolta juuri ole, koska oli ongelmia laturin kanssa. Yritän kunnostautua sen suhteen tällä viikolla. Also, oon ollut nyt täällä jo kuukauden. Aika jännää, hyvällä tavalla.

Perjantai 1.9

Elektroniikkaa, päästiin säätämään oskilloskoopin kanssa. Se on mittalaite joka piirtää mitattavan signaalin näytölle. Siinä meni aika pitkälle koko päivä kun opeteltiin mikä nappula tekee mitäkin ja yritettiin saada signaali näkyviin.

Maanantai 4.9

Matematiikkaa ja tieto- ja viestintätekniikkaa. Matikassa aluksi monisteita ja lopuksi erilaisia matikkapelejä tietokoneella.

Tieto- ja viestintätekniikassa päivittelin blogia ja tein tehtävää liittyen tietoturvaan. Eli siis tuli selvittää että mitä se on ja mitä siihen liittyy. Selvitin mitä verkon käytön etikettiin (eli netikettiin) kuuluu.

Tiistai 5.9

Koko päivä elektroniikkaa. Koko viikon elektroniikat tulevat koottuna tässä, koska en muista tarpeeksi tarkasti minä päivänä käsiteltiin mitäkin. Jatkettiin diodeilla ja tutustuttiin tasasuuntaukseen. Se tarkoittaa vaihtovirran (AC) muuntamista tasavirraksi (DC). Sen voi toteuttaa jo yhdellä diodilla. Tehtiin harjoituskytkentä, käytettiin samanlaista diodia kun edellisessä päivityksessä. Tasasuuntaus pystyttiin näkemään käytännössä oskilloskoopilla.

Tässä kohtaa tarvittiin apuun funktiogeneraattori. Siitä saa ulos vaihtosähköä jonka taajuutta voi säätää. Taajuudesta lisää seuraavassa päivityksessä, tämänkertaisen kannalta on oleellista tietää vain että tulee ulos vaihtosähköä. Lisäksi opittiin laskemaan signaalin jännite (voltteja) oskilloskoopin näytöltä. Selitän sen kuvan yhteydessä tarkemmin mutta idea on se, että jokainen ruutu näytöllä vastaa tiettyä määrää voltteja. Kun laskee ruudut, tietää jännitteen.

Yhdellä diodilla saadaan aikaan puolitasasuuntaus. Se tarkoittaa että sähkövirta pääsee kulkemaan diodin läpi vain toiseen suuntaan. Huonona puolena se hyödyntää vaihtovirrasta vain joka toisen pulssin, eli joka toinen menee hukkaan. Koska mielellään hyödynnettäisiin jokainen, ongelma on ratkaistavissa Graezin sillalla, tunnetaan myös nimellä tasasuuntaussilta. Se koostuu neljästä diodista, joista kaksi johtaa kerrallaan. Saatte siitä piirretyn kuvan, valokuvaa ei ole koska syyt. Tämän ainoa huono puoli on se, että menetetään jännitehäviönä kahden diodin kynnysjännitteen verran (2*0,6V). Diodien kanssa menetetään aina kynnysjännitteen verran jännitettä. Ajatellaan että meillä on kytkentä jossa on 5V:n jännitelähde, diodi ja vastus, jonka resistanssilla ei ole esimerkin kannalta merkitystä. Diodin kynnysjännite on 0,6V. Jos jännite mitataan vastuksen kohdalta, se on 4,4V, koska virran kulkiessa diodin läpi, jännite putoaa kynnysjännitteen verran. Eli 5V-0,6V=4,4V

Seuraavaksi juttua zenerdiodeista. Aikaisemmin selitin että diodi pitää kytkeä oikeinpäin, jotta se päästää virtaa läpi. Zenerdiodi on poikkeus. Se johtaa myös estosuuntaan, mutta vain jännitteen ollessa tietyn suuruinen. Esimerkiksi 9,6V zener alkaa toimia estosuuntaan kun jännite on 9,6V. Mikäli jännite on pienempi, se toimii kuten muutkin diodit. Zenereitä on olemassa useille eri jännitteille. Niitä käytetään jännitteen vakavointiin. Sillä tarkoitetaan että saadaan jännite pysymään tietyssä arvossa. Estosuuntaisesti kytketty 9,6V zener vakavoi jännitteen 9,6V:iin, eli jännite ei nouse 9,6V:n yli vaikka virtalähteen jännitearvo kasvaisi. Eli jos meidän harjoituskytkentämme on kiinni säädettävässä tasajännitelähteessä ja säädetään jännitteeksi 15V, zener pitää huolen että kytkennässä jännite pysyy arvossa 9,6V. Tälläinen on varsin kätevää kun on tärkeää että jännitteen pysyy tietyn suuruisena.

Keskiviikko 6.8

Elektroniikkaa aamupäivä.

Äidinkielessä jatkettiin PowerPointin kanssa. Ekalla tunnilla käytiin läpi loput jutut ja toka tunnilla saatiin tehtävä. Eli Powerpoint-esitys vapaavalintaisesta aiheesta. Mä valitsin videopelin nimeltä Horizon Zero Dawn. Harkitsin aiheeksi myös Xenomorphia (eli alienia). Jäi kesken, seuraavilla tunneilla jatkuu.

Työelämätaidoissa tehtiin CV ja etsittiin itseä kiinnostava työpaikkailmoitus. Sitten tehtiin työhakemus kyseiseen paikkaan sillä erolla, että se lähetettiin opettajan sähköpostiin oikean osoitteen sijaan. Mä en itse asiassa ehtinyt työhakemusvaiheeseen, koska CV:n tekeminen vei kaiken ajan.

Torstai 7.8

Liikuntaa, sama meno kuin viime kerralla eli salille. Ei tullut paikat niin kipeäksi että olisi tullut salikammo, vaikka kyllä treeni pari päivää käsissä tuntui.

Elektroniikkaa vajaa tunti ennen ruokaa.

Ruokailun jälkeen oli syysspurtti, eli käytännössä koko koulun yhteinen liikuntatapahtuma. Liikuttiin ryhmittäin käytiin kiertämässä lenkki jonka varrella oli erinäisiä rasteja. Rasteja oli yhteensä seitsemän ja jokaisella niistä oli kaksi erilaista venytysliikettä. Eri lihasryhmiä, keppijumppaa, takaperinkävelyä viivaa pitkin ja yhdellä jalalla seisomista. Lopuksi sai syötävää (banaani/omena) ja juotavaa (mehua) sekä oli mahdollisuus osallistua köydenvetoon. Jäi osallistumatta.

Perjantai 8.9

Elektroniikkaa.

Kuvia. Heihei, seuraavaan kertaan!

Funktiogeneraattori ja oskilloskooppi. Siinä on kiinni musta mittapää.

Oskilloskooppi lähempää. Kyllähän siinä nappeja ja vipuja löytyy. Nykyään mä tiedän jo mitä suurin osa noista tekee. Näytöllä näkyy kalibrointisignaali. Ton mittapuun päässä on sellainen koukku jolla sen saa kiinni asioihin. Siinä on myös johto maadoittaa Istanbulissa varten (kuvassa keskimmäinen musta johto), sem saa sellaisilla "hauenleuolla" kiinni. Noilla eri nappuloilla pystyy mm. siirtämään signaalia pysty- ja sivusuunnassa ja säätämään sen kirkkautta ja tarkkuutta.

Signaaliheneraattori. Tällä tosiaan saadaan aikaan vaihtosähköä eri taajuuksilla. Siinäkin on kasa nappeja tämä on vähän vieraampi vielä. Kaksi ekaa nappia vasemmalta katsottuna on ne joista säädetään taajuutta.

Siinä on vaihtosähköä. Koska se mokoma vilkkuu koko ajan, kuvatessa siitä jäi puuttumaan osa. Oikeasti kun ruutua katsoo, signaali ei katkea kuvassa näkyvällä tavalla. Jos haluttaisiin tietää mikä signaalin jännite on, täytyy ensin laskea ruutujen määrä ylimmästä huippukohdasta alimpaan huippukohtaan. Tätä kutsutaan huippujännitteeksi (eng. peak-to-peak voltage). Ruutuja on karkeasti 6,5. Seuraavaksi täytyy tietää kuinka monta volttia yksi ruutu on. Sitä säädetään tuosta vasemmanpuoleisesta napista jossa on punaista. Kuvassa se on asennossa 0,2 (.2), joten jännite saadaan kertomalla 0,2V ruutujen määrällä. 6.5*0,2V=1.3V Oheisen laskutoimituksen jälkeen tiedämme että ruudulla näkyvä jännite on 1.3V. Vastaavasti jos oskilloskooppi säädettäisiin siten että yksi ruutu kuvaa yhtä ruutua, tuo koko signaali olisi vähän yli yhden ruudun korkuinen.

Graezin silta piirrettynä kytkentäkaaviossa. Diodin piirrosmerkkejä on tuo, joka näyttää samalta kuin joidenkin musiikkisoittimien painikkeet joilla saa valittua edellisen tai seuraavan kappaleen. Pystyviiva on katodi. Tuolla tavalla ne neljä diodia asetellaan, jos näyttää kaaviossa monimutkaiselta, niin ei se ainakaan helpottunut kytkentää tehdessä. Oli yllättävän hankalaa.

Zenerdiodi. Katodi on merkitty mustalla viivalla.

Tässä näkyy zenerdiodi harjoituskytkentä. Käytän jännitteen mittaamiseen oskilloskooppia, mutta sen voisi tehdä myös yleismittarilla. Zenerjännite näkyi käytännössä siten, että kun jännitettä nosti säädettävästä tasajännitelähteestä, tuo viiva (joka kuvaa tasasähköä) nousi, kunnes zenerjännite (tässä tapauksessa 10V) tuli vastaan. Eli vaikka kuinka käänsi lisää jännitettä, tuo viiva oskilloskoopin näytöllä ei koskaan noussut kymmenen voltin yli.