Diodeja ja laskuja

Heimoi!

Palaillaan taas elektroniikan ihmeelliseen maailmaan. Eilinen ja tämä päivä, tunnette kaavan.

Keskiviikko 30.8

Elektroniikka meni tällä kertaa laskiessa. Aiheena oli teho (P), jonka yksikkö on watti (W). Tunneilla käytiin läpi kaava, P=U*I. Eli teho (P) on yhtä kuin jännite (U) kertaa virta (I). Sitten laskettiin kaavan avulla asioita. Esimerkiksi jos meillä on 10A:n sulake, minkä tehoisia lämmittimiä se kestää.

Äidinkielen tunnilla tutustuttiin PowerPointiin. Olen käyttänyt sitä toki aiemmin, mutta siitä on aikaa joten on hyvä että tämä uusin versio tulee tutuksi. Työelämätaidoissa mietittiin puhelimella soittamista. Ekalla tunnilla tehtiin aiheesta tehtiin mindmap, ja toisella käytiin niitä läpi. Tunnistin omasta mielestäni aika hyvin asioita jotka tekevät siitä hankalaa ja vastaavasti myös keinoja joilla sitä voi helpottaa.

Torstai 31.8

Liikuntaa. Koska keli oli mitä oli, se ei kovin houkuttanut lähtemään lenkkipolulle. Sen sijaan aika tuli käytettyä kuntosalilla. Oli kivan monipuolinen, ja on aika jees että on joku (opettaja) joka katsoo  että liikkeet tulee tehtyä oikein. Aikalailla koko kroppa tuli käytyä. Vielä paikat eivät ole kipeät, vaikka huomaa kyllä tehneensä jotain. Huomenna se kaiketi pitäisi tuntua enemmän.

Ja elektroniikkaa. Tuli uusi komponentti, diodi. Tai no ei täysin uusi, aihetta on sivuttu jo LEDien kanssa. Diodit päästävät virtaa anodista katodiin, tätä kutsutaan päästösuunnaksi. Eli kuten LEDien kanssa tuli ilmi, jos kytket diodin väärinpäin, virta ei kulje eikä LED syty. Kun käsittelyssä oli LED, opin että sillä on kynnysjännite. Muillakin diodeilla on. Sitä pääsi kokeilemaan käytännössä mittaamalla. Harjoituskytkentöjä varten meille jaettiin polttimon kanta ja siihen 6V:n hehkulamppu, sellainen tosi pieni, näette kuvista. Diodin kynnysjännitteen pystyi huomaamaan siten, että ensin kytkettiin lamppu säädettävään tasajännitelähteeseen. Sen avulla sai selville, millä jännitteellä lampun saa juuri ja juuri palamaan. Sen jälkeen sama kokeiltiin diodin kanssa. Diodin kynnysjännitteen takia jännitettä tarvittiin enemmän jotta lamppu alkoi palaa.

Seuraa kuvia. Kuvien laatu saattaa parantua tulevaisuudessa, koska muistaakseni mulla on jossain kotona digikamera. Tai sitten voisi kuvata tabletin kameralla, siinä on vaan se että se on suht epäkätevää. Seuraavaan kertaan, heihei!

Diodi. Katodi on merkitty, se on tuo hopeanvärinen viiva vasemmassa reunassa.

Polttimon kanta jalustalla, kaikkea näiltä löytyykin!

Siinä möllöttää pikkuinen lamppu, käsi antaa jotain mittakaavaa koon suhteen.

Ja siinä kytkentä jossa, polttimo, diodi ja mittari.

Nyt saatte kuvan säädettävästä tasajännitelähteestä, kyseinen kaverihan esiintyi jo LEDien yhteydessä aikaisemmin.

Pieniä elonmerkkejä havaittavissa.

IT'S ALIVE! Siinä se palaa kivasti, jeejee!

Alkuviikko, A/D ja keloja

Heimoi!

Perus alkulätinät, näihin on suht hankala saada persoonallisuutta. Mutta joo, eilinen ja tämä päivä tällä kertaa käsittelyssä.

Maanantai 28.8

Matikkaa sekä tieto- ja viestintätekniikkaa. Matikassa sain uusia monisteita joissa on hankalampia tehtäviä. Edellinen ei tullut kokonaan valmiiksi, mutta mun mielestä on parempi tehdä vaikeampia tehtäviä kuin sellaisia joissa ei ole haastetta. Tieto- ja viestintätekniikkassa jatkettiin blogien kanssa. Kirjoitin osan edellisestä päivityksestä tuntien aikana, ja jatkoin sen loppuun omalla ajalla tabletilla. Tutustuttiin Googlen kalenteriin, sitä mä en olekaan aikaisemmin juuri käyttänyt. Uutta asiaa siis. Tietoturvaan liittyvää tehtävää en ehtinyt aloittamaan, idea on selvittää mitä se on ja mitä siihen liittyy.

Tiistai 29.8

Elektroniikkapäivä. Jatkettiin termistorien ja valovastusten maailmassa. Viime kerralla multa jäi kokeilematta yksi termistori. Se on tosi pieni eikä sillä ole jalustaa, joten testasin uutta apuvälinettä. Mä en ole ihan varma millä nimellä tuo virallisesti liikkuu, mutta käytännössä se on johto, jonka molemmissa päissä on tarttumiskoukut. Toinen koukku laitetaan kiinni komponentin (tässä tapauksessa pikkutermistorimme) jalkaan ja toinen yleismittarin mittajohtimeen. Ja sitten saadaan tuloksia.

Pääsin kokeilemaan uusilla tavoilla resistanssin (vastuksen arvo) muuttumista. Termistorien kanssa apuun tuli vedenkeitin, vesihöyry on kuumaa. Toimii paremmin kuin lämmitetyt sormet, vaikka niilläkin toki saa aikaan muutoksia. Valovastuksen kanssa toimi taskulamppu, ja sen lisäksi aurinko sattui paistamaan (ei muuten paista enää) sopivasti mittauksien kannalta.

Uutena asiana tuli A/D-muunnin, eli analogia-digitaalimuunnin (eng. analog-to-digital conventer, ADC). Se muuntaa analogista signaalin kuten jänniteen arvoja digitaaliseksi arvoiksi. Niitä käytetään hyvin monessa eri paikassa, esimerkkinä matkapuhelimissa, digitaalisissa tallennuslaitteissa sekä mittalaitteissa. A/D-muunnos toimii seuraavalla tavalla:

1. Analoginen sisäänmeno, eli tämä on se vaihe jossa se signaali menee muuntimeen.
2. Suodatus. Muunnin suodattaa signaalista suuritaajuiset häiriöt pois.
3. Näytteisyys (jännä sana, btw). Signaalista otetaan näytteitä tasaisin määräajoin. Esimerkkinä, katsotaan 1ms välein mikä arvo signaalilla juuri silloin on.
4. Kvantisointi. Näytteet kvantisoidaan eli pyöristetään vastaamaan lähintä taulukoitua arvoa. Esim. 2,7V -> 3V.
5. Koodaus. Näytteiden arvot koodataan tallentamista tai siirtoa varten sopivaan muotoon. Esim. arvoa 3V vastaa tässä esimerkissä koodi 011.
6. Valmis, jeejee!

Tuo ylläoleva on kaivettu netistä, siinä todnäk on asioita joita mun ei tarvitse (ainakaan vielä) osata. On yksinkertaisempaa kuin miltä kuulostaa, tuohon on vaan poimittu jänniä termejä. Otetaan käytännöllisempi esimerkki digitaalisen lämpömittarin avulla. Ajatellaan että meillä on termistori ja halutaan tietää miten siitä päästään tilanteeseen että näytölle tulee jokin luku, kuten kolme pakkasastetta. Kaikki lähtee siitä että termistori reagoi lämpötilaan ja sen vastusarvo (resistanssi) on tietyn suuruinen. Tieto päätyy A/D-muuntimeen. Muunnin ottaa näytteitä tietyin välein, jonka jälkeen näyte koodataan. Koodauksen idea on muuttaa tieto muotoon jota tietokone (tässä tapauksessa) tms. ymmärtää. Eli ykkösiä ja nollia. Mä en sen tarkemmin osaa niistä tässä vaiheessa opintoja sanoa. Koodauksen jälkeen meillä on luku, joka vastaa tiettyä lämpötilaa. Tieto menee eteenpäin mittarin näytönohjaimelle jonka tehtävä on saada oikea luku näytölle, kuten vaikkapa kolme pakkasastetta.

Koska muunnin ottaa näytteitä jatkuvasti, se huomaa vastusarvon muutokset ja sitä kautta myös näytöllä oleva lämpötila muuttuu. Eli jos tulisi yllättäen kylmempi, vastusarvo muuttuisi (termistorista riippuen joko suuremmaksi tai pienemmäksi), siitä otettu näyte olisi erilainen kuin aikaisempi. Kun se koodataan, saadaan myös eriävä luku, joten kun tieto välittyisi näytönohjaimelle, se muuttaisi näytöllä näkyvää lukua. Selkeää, eikö?

Tunneilla tuli uusi komponentti, kela. Keloja on erilaisia, kuten muuntajia ja releitä. Opetettiin myös joku kolmas, mutta en muista sen nimeä ja muistiinpanot ovat muualla. Joku hankala sana se oli. Muuntajan idea on muuntaa vaihtovirtaa (AC) tasavirraksi (DC). Se vaatii toimiakseen vaihtovirtaa. Mä muistan harmillisen vähän keloista, mutta niitä käydään kyllä vielä lisää (ehkä jo huomenna), joten tänne saa päivitettyä settiä myöhemmin niihin liittyen.

Perus loppulätinät. Kuvia ja niiden myötä seuraavaan kertaan, varmaan torstaihin. Heihei!

Kuva tästä uudesta apuvälineenä. Siinä näkyy toi koukku, toimii jousella eli pitää painaa jotta saa sen esiin.

Siinä on pikkukaveri, termistori. Edellinen kuva antaa vähän mittakaavaa sen koosta. Suht pieni se on. Koukut kiinnitettynä molempiin jalkoihin.

Ja koko komeus kiinni yleismittarissa.

Pilvipalveluja ja loppuviikon läpikäynti

Heimoi! 

Uuden päivityksen aika, tämän piti käsitellä pelkästään tieto- ja viestintätekniikkaa mutta totesin sen huonoksi ideaksi joten yhdistän tähän muutakin.  

Torstai 24.8

Päivä alkoi liikunnalla, tein taas saman ratkaisun liikkumismuodon suhteen kuin edellisellä kerralla, lenkkeilyn. Kävin kiertämässä pari vähän lyhyempää lenkkiä, näistä toinen on tähän mennessä lempparini. Enää on yksi kiertämättä, ajattelin käydä katsomassa sen seuraavalla tunnilla ja sitten sen jälkeen voi keksiä jotain muuta.

Jatkoa seurasi matikan muodossa, jolloin jatkoin edellisellä tunnilla aloitettua monistenippua. Loppupäivä meni työelämätaitojen parissa. Saatiin tehtäväksi tehtävä, piti selvittää erinäisiä asioita, kuten oman kotipaikkakunnan TE-toimiston osoite ja yhteystiedot sekä nuorisotakuun merkitys. Lisäksi tuli etsiä jokin itseä kiinnostava oman alan työilmoitus ja etsiä ilmoituksesta vastauksia kysymyksiin. Valitsin Millog Oy nimisen yrityksen ilmoituksen jossa etsittiin asentajaa tutkajärjestelmien huolto-, korjaus- ja asennustöihin. Tämän lisäksi tuli etsiä jonkin yritys omalta kotipaikkakunnalta johon haluaisi mennä tutustumaan/työssäoppimaan. Ei kai siinä, Google avuksi ja selvittämään. Hakutulokset olivat aluksi aika kehnoja, mutta sieltä löytyi yksi firma joka yllätti positiivisesti. DA-Group. Forssassa on oikeasti firma, joka valmistaa avaruusteknologiaa (avaruus mainittu!). Jotain yksittäisiä osia johonkin avaruuteen menevään asiaan, mutta kuitenkin. Avaruus on vain yksi näiden sektoreista, mutta jostain mystisestä syystä päällimmäiseksi mieleen.

Perjantai 25.8

Elektroniikkaa koko päivä. Opeteltiin uusia vastuksia, potentiometri, valovastus/fotovastus (Light Dependent Resistor) ja termistori. Potentiometrillä voidaan muuntaa vastusta mekaanisesti se on semmoinen mötikkä jossa on joku osa joka voi kääntää. Epäselvät komponenttien kuvailut for the win. Ei, ette ole pelkästään tuon varassa. Siitä tulee kyllä kuva. Fotovastus on vastus jonka vastusarvo muuttuu riippuen siitä kuinka paljon valoa siihen kohdistuu. MItä pimeämpää, sitä suurempi arvo.

Termistori on vastus, jonka vastusarvo muuttuu lämpötilan mukaan. Niitä on kahta tyyppiä, PTC (Positive Temperature Coefficient)  ja NTC(Positive Temperature Coefficient).Termistorin tyyppi on PTC mikäli sen vastus kasvaa lämpötilan noustessa ja NTC mikäli vastus kasvaa lämpötilan laskiessa. Toki näitä pääsi ihan käytännössä kokeilemaan yleismittarin avulla. Potentiometrin vastusarvon muuttumisen huomaa kyllä yleismittarilla. Sen kanssa pitää vaan muistaa kytkeä yleismittari oikeisiin jalkoihin. Potentiometrillä on siis niitä kolme, ja jos ne kytkee väärin, vastus ei muutu. Valovastuksen kanssa testaaminen hoitui siten että kun sen peitti kädellä, vastusarvon muutoksen näki. Termistoria varten luokkaan tuotiin muovikipossa olevaa jäätä. Vastusarvon muuttumisen pystyi huomaamaan myös siten että hankasi käsiään toisiaan vasten jolloin sormenpäät lämpenivät.

Tieto ja viestintätekniikka

Viime viikolta läpikäymättä on aihe nimetä pilvipalvelut ja mistä niissä on kyse. Pilvipalveluiden ideana on se, että tiedot tallennetaan ‘pilveen’ sen sijaan että ne tallennettaisiin esimerkiksi tietokoneelle. Niiden etu on siinä, että tiedot eivät siten ole sidoksissa tiettyyn laitteeseen vaan tietoihin on mahdollista päästä käsiksi riippumatta laitteesta. Otetaan esimerkki. Otan kuvat tätä blogia varten puhelimella. Kuvien ottamisen jälkeen lataan ne pilvipalveluun, jolloin ne ovat käytössä myös tabletilla koulun tietokoneilla ilman että ne täytyisi erikseen siirtää nille. Tämä on varsin kätevää, ihan jo siitä syystä että jos mun täytyisi päivittää blogia puhelimella, se olisi suunnilleen yhtä miellyttävä kokemus kuin kolmatta tuntia tauotta huutava lapsilauma julkisessa kulkuneuvossa. Esimerkkejä pilvipalveluista ovat Google Drive ja Dropbox.

Kuvia, palaillaan tällä viikolla. Heihei!

Potentiometri feat. hyvässä kunnossa olevat kynnet. Toi pitkä metallitappi on tosiaan se jota pystyy kääntämään. 

Valovastus. Koska kuva on huono niin vastuksen pinnan yksityiskohdat eivät erotu kunnolla. Termistorista ei tällä kertaa ole kuvaa.

Elektroniikka on paras ja elektroniikka. Ja LEDit.

Heimoi!

Kolmannen kouluviikon kuulumisia maanantaista keskiviikkoon. Pääasiassa elektroniikkaa, sitä on ollut eniten ja siitä on eniten kerrottavaa.

Maanantai 21.8

Elektroniikkaa ja tieto- ja viestintätekniikkaa. Jälkimmäisestä tulee erillinen päivitys loppuviikosta, en käsittele sitä juuri tässä. Elektroniikassa tutustuttiin uuteen komponenttiin, hohtodiodiin. Tunnetaan yleisemmin nimellä LED (Light-Emitting Diode). LEDin molemmilla johtimilla (jaloilla) on oma nimi, toinen on anodi ja toinen katodi. Tämä on tärkeää tietää koska LED on polaarinen. Se tarkoittaa että se tulee kytkeä oikein päin jotta se toimii. Niillä on myös kynnysjännite. Se tarkoittaa sitä, että LED alkaa hohtaa tietyn kun sen läpi kulkee tietty jännite. Jokaisella värillä on oma kynnysjännite. Esimerkkinä, jos kynnysjännite on vaikkapa 1,7V (Volttia), se on määrä jonka verran virtaa tarvitaan jotta LED alkaa palaa. Jännitteen kanssa saa kuitenkin olla tarkkana, koska LED ei kestä liian suurta jännitettä. Jos se altistuu sellaiselle, se hohtaa (tai välähtää) hetken kovin kirkkaasti jonka jälkeen se ei sitten enää toimi. Tai syttyy palamaan. Tämän takia on hyvin usein tarpeen käyttää vastusta. Vastuksella saadaan rajoitettua virtaa sellaiseksi että LED ei vahingoitu. Mietittiin kanssa että mihin yleismittari laitetaan jos haluaa mitata virran ja miten se piirretään kytkentäkaavioon.

Kokeiltiin myös asioita käytännössä harjoitusalustalle. Nyt te lukijat jo tiedätte miltä se näyttää. Testattavana oli punainen LED. No, sellainenhan tarvitsee virtaa, jotta siihen saadaan valo. Vastaus virtaongelmaan löytyy luokan pöydästä, 5V vakiojännitelähde. Ekaa kertaa päästiin käyttämään. Tarvittiin myös pari uutta johtoa. Alustan reiät ovat pienemmät kuin jännitelähteessä, joten nuo aikaisemmin käytetyt joissa molemmat päät ovat samankokoisia eivät käy. Ja tarvitaan itse LED, ja vastus koska 5V olisi pienelle punaiselle kaverillemme liikaa. Ja toki haluamme että uusi LED-ystävämme pystyy leikkimään kanssamme.

Tieto- ja viestintätekniikkassa jatkettiin blogien parissa ja käytiin läpi pilvipalveluja. Näistä tarkemmin omassa päivityksessään. Blogin pitäminen tosiaan on osa kyseisiä opintoja, mutta mä olen laajentanut tämän koskemaan muitakin aiheita. Pääpaino tuntuu olevan elektroniikassa, mutta toisaalta sitä on huomattavasti useammin kuin tieto- ja viestintätekniikkaa. Ja tykkään siitä eniten tähän mennessä tulleista aiheista, niin jostain kumman syystä siitä tulee kirjoiteltua.

Tiistai 22.8

Koko päivä elektroniikkaa. Jeejee! Aloitettiin sillä että käytiin läpi mihin yleismittari laitetaan, eli miten virran saa mitattua. Sitä tuli pohtia tiistaina lopputunnista mutta sitä ei käyty silloin vielä läpi. Se täytyy liittää osaksi kytkentää, kuvista näkyy kyllä miltä se näyttää. Punainen LED ei jäänyt ainoaksi kokeiltavaksi, käytiin läpi myöskin vihreä, keltainen ja sininen. Päästiin juottamaan, vihreä LED ei ollut valmiiksi kiinni jalustassa. Se oli muutenkin jännän näköinen, ei sellainen pyöreä millaisia nuo ovat yleensä vaan kulmikas. Kuva kertokoon enemmän.

Tehtiin kolmella samanvärisellä LEDillä sarja- ja rinnankytkentä. Tämä toimi hyvänä käytännön harjoituksena. Jos kolmella punaisella LEDillä tekee sarjakytkennän niiden ollessa kiinni 5V vakiojännitelähteessä, ne pysyvät pimeinä, mutta sarjakytkennällä kaikkiin tulee valo. Miksi? Punaisen LEDin kynnysjännite on suunnilleen 1,7V. Sarjakytkennässä virta kulkee kaikkien LEDien läpi. Lasketaanpa kolmen kaverimme kynnysjännitteet yhteen. Kerrotaan 1,7V kolmella, saadaan tulokseksi noin 5,1V. Se on enemmän kuin 5V, eli virtalähde on riittämätön. Ei riitä potku. Samalla laskukaavalla kahdella vastaavalla LEDillä tehty sarjakytkentä toimisi. Vastaavasti sinisen LEDin kynnysjännite on noin 3V, joten 5V jännitelähteemme ei jaksaisi kahdenkaan sinisen LEDin sarjakytkentää.

Rinnakkaiskytkennässä virta pääsee liikkumaan kolmea eri reittiä, joten kynnysjännitteitä ei lasketa yhteen. Tässä tapauksessa mennään korkeimmalla kynnysjännitteellä, mikä tässä meidän kolmen punaisen LEDin tapauksessa on 1,7V. Rinnakkaiskytkentä onkin siis hyvä tapa tilanteessa jossa on useampi LED.

LEDien kynnysjännitteet eivät aina vastaa täysin arvioitua. Tämä voidaan tarkistaa mittaamalla. Tuosta meidän pöydästämme löytyy säädettävä tasajännitelähde. Päästiin käyttämään sitä uutena juttuna. Nimensä mukaan siinä on mahdollisuus säätää jännitettä. Kynnysjännitteen selvittämiseksi kytkettiin LED kiinni ja lähdettiin varovasti nostamaan jännitettä. Tässä tilanteessa vastus otettiin pois, ja täytyi olla varovainen ettei nosta jännitettä liian korkeaksi. Jossain vaiheessa LEDiin syttyy himmeä valo, ja näin kynnysjännite on löydetty. Siitä ihan vähän ylöspäin niin LED hohtaa tavallisesti ja sitten jos tässä vaiheessa jännitettä nostettaisiin, virta kasvaisi liikaa ja LED on entinen.

Keskiviikko 23.8

Tänään jatkettiin LEDien ihmeellisessä maailmassa. Tutustuttiin Datalehteen. Se on sellainen useampisivuinen (joista meillä oli 2) lappu, jossa saa selville kyseisen komponentin tiedot. Datalehdet ovat pääosin englanniksi, ja siitä sitten käännettiin asioita sanakirjan avulla. Siinä on yllättävän paljon kaikenlaista tietoa, mutta niin ilmeisesti täytyykin jotta saadaan valittua oikeat komponentit oikeaan tarkoitukseen. Käytiin vähän läpi LEDien valmistamista. Aloitettiin myös ihan uuden komponentin, kondensaattorin käsittely. Pintaraapaisu, muistan sen että se kykenee varastoimaan virtaa ja suodattamaan virtaa, muistaakseni tasavirtaa vaihtovirraksi.

Pari viimeistä tuntia oli äidinkieltä. Tehtiin luki-testi. Siinä oli ensin luetunymmärtämisosio jossa oli tarina. Osa tarinan sanoista oli vaihdettu epäloogisiksi ja tehtävänä oli löytää nämä sanat. Toisella tunnilla oli kolmiosainen tehtävä. Ensin oli sanoja joista joko puuttui jokin kirjain (laatiko), oli kirjain liikaa (pöyttä) tai väärä kirjain (koire). Niitä piti etsiä aikarajan sisällä. Toisessa tehtävässä oli neljä sanaa peräkkäin (kissakoirakamelikameleontti) ja piti merkitä kohta jossa vaihtuu sana. Tässäkin oli aikaraja. Kolmas tehtävä oli kaksiosainen kuuntelu, ensin ihan tavallisia sanoja ja sitten merkityksettömiä sanoja. Idea oli että sana sanottiin kahdesti jonka jälkeen se tuli kirjoittaa paperille.

Siinäpä se tältä erää, seuraa vielä kasa kuvia teksteineen. Heihei, seuraavaan kertaan!

 Punainen LED päällä, mulle sattui suht himmeä yksilö (ja kamera ei ole paras mahdollinen) niin valo näkyy huonosti. Siitä näkee taas tuon miten komponentteja saa kiinni harjoitusalustalle.

 Sama kytkentä kauempaa. Tässä näkyy vakiojännitelähde, tarkkaan katsomalla sen pystynee lukemaan kuvan yläreunasta.

 Vihreä jännäLED. Tuollainen neliönmallinen se on. Tässä se on vielä ennen juottamista.

Ja sama kaveri juotettuna alustaan ja kytkettynä. Tämä johtaa jo paremmin, sen näkee jo selkeästi. Tähän on kytketty mittari, koskaan itse mittari ei kuvassa näy.

 Ja kauempaa katsottuna, eipä toi mittari tässäkään kokonaan näy.

 Sininen LED kauempaa, kirkas valo siitä lähtee. 

 Ja läheltä. Keltaisesta ei ikävästi tullut otettua kuvaa.

 Kolmen punaisen LEDin rinnakkaiskytkentä kahdesta kulmasta. Kuten näkyy, siinä ne loistavat kiltisti peräkkäin kiitos rinnakkaiskytkennän. Sarjakytkennästä ei ole kuvaa, mutta siinä noi olisivat kaikki rivissä eikä niissä olisi valoa.

Sama tilanne, mutta nyt sinne on liitetty yleismittari. Mittari on jopa päällä, tuossa se mittaa virtaa. Mä en sattunut ottamaan yhtäkään kuvaa siitä kun kokeilin kynnysjännitettä. Säädettävä tasajännitelähde itse asiassa näkyy kuvassa. Se on tuo tuossa heti johdosta oikealle. Siinä on kaksi tuollaista mustaa pyöreää säädintä, vasemmanpuoleista kääntämällä saadaan nostettua jännitettä. Siinä näkyy pari näyttöä, jännitteen voimakkuus näkyy ylemmässä, nyt se toki on pois päältä.

Datalehden eka sivu. Punainen tavallinen 5mm halkaisijaltaan oleva LED. 5mm on yleisin koko. Paljon on infoa, eikä tuon pitäisi olla edes kovin monimutkainen komponentti. Mä olen kirjoitellut siihen käännöksiä ja vähän muitakin juttuja muistiin.

Ja toiselta puolelta. Siinä näkyy kaavioita, esimerkiksi tuo alimmainen vasemmalla kertoo miten LEDin valo suuntautuu. Tässä tapauksessa ylöspäin.

Toka päivitys, loppuviikko

Heimoi toistamiseen!

Laitetaan toinen päivitys tulille, vaikkei sitä ihan viime viikon puolella saatu aikaiseksi. Jatketaan samalla menolla kuin viimeksi, tällä kertaa vuorossa keskiviikon, torstain ja perjantain läpikäynti.

Keskiviikko 16.8

Aamupäivällä oli elektroniikkaa, jatkettiin siitä mihin tiistaina jäätiin. Tutustuttiin sellaiseen laitteeseen kuin yleismittari ja opeteltiin käyttämään sitä. Vaikuttaa aika helppokäyttöiseltä. Lisäksi käytiin läpi vastusten värikoodausta. Olen aikaisemminkin huomannut että vastuksissa on erinäinen määrä erivärisiä rinkuloita mutta eipä niistä ole silloin mitään tajunnut. Mä sain aika nopeasti kiinni siitä miten värikoodaus toimii.

Iltapäivällä oli kahta eri oppiainetta, työelämätaitoja ja äidinkieltä. Työelämätaidoissa (kuten nimestä voinee päätellä) käydään läpi ja opetellaan asioita joita tarvitsee työpaikalla toimimisessa ja sen hakemisessa. Aloitettiin tunti miettimällä mitä asioita työelämätaitoihin (ja työhön yleensä) liittyy. Mietittiin myös mitä velvollisuuksia ja oikeuksia työntekijällä on. koska omien vahvojen ja kehitettävien puolien tunteminen on tärkeää, saatiin tehtäväksi miettiä ensin kaksi hyvää asiaa ja yksi kehitettävä asia itsestä. Joskus aikaisemmin tällaiset tehtävät olivat kauhean haastavia, mutta nykyään tuollainen sujuu multa omasta näkökulmasta katsottuna hyvin. Mä osasin odottaa, että tämänkaltainen tehtävä tulee jossain vaiheessa opintoja, mutta sen jälkimmäinen osa tuli täysin puun takaa. Kun asiat oli mietitty, tuli kuvata video jossa kertoo ne ja sen jälkeen video lähetetään opettajalle. Siitäkin kyllä selvittiin ulkona sai kuvattua rauhassa ainoan yleisön rajoittuessa puussa kiipelevään oravaan.

Äidinkielen tunnista ei ole paljoa kerrottavaa. Saatiin omat tunnukset koulun koneille ja tehtiin jokaista oppiainetta kohden oma kansio.

Torstai 17.8

Aamu alkoi jälleen uudella aineella, “Työkyvyn ylläpitäminen, liikunta ja terveystieto”. Tunnin alussa kerrottiin miten liikuntatunnit toimivat ja millaisia liikuntamahdollisuuksia kiipulan alueella on. Liikkuminen on hyvin vapaata, opettaja ei määrää joka tunnille tiettyä ohjelmaa, vaan liikunnan saa hoitaa mieleisellään tavalla. Mä tykkään tästä systeemistä. Kiipulassa on oikeasti aika paljon liikuntamahdollisuuksia. itse valitsin lenkkeilyn. Eripituisia reittejä on useita ja ne on merkitty väriopastein. Eli käytännössä tolpilla joissa on erivärisiä rinkuloita. Eipä siinä, seurailin valitsemaani väriä, muutamassa kohdassa reitti tuntui vähän umpeenkasvaneelta mutta kuitenkin löytyivät. Löysin matkan varrelta laavun. Joskaan takaisin tullessa näkemäni opastetaulun mukaan reitin ei olisi pitänyt kulkea sen ohi.

Yleisesti lenkkeilymaastot ovat hyvin jees, korkeuserojen (ja huonon kunnon) takia kävellessäkin hengästyy. Tykkäsin maisemista.

Sitten oli elektroniikkaa. Päästiin harjoittelemaan kytkentöjä harjoitusalustalle. Harjoiteltiin kolmen vastuksen avulla sarja- ja rinnakkaiskytkentöjä, niistä tulee kuvat. Helpompi näyttää siten kuin selittämällä. Opittiin myös laskemaan kokonaisvastus sarja- ja rinnakkaiskytkennöistä. Sarjakytkennästä se on helppoa, täytyy vaan laskea vastusten arvot yhteen. Rinnakkaiskytkennöistä se on vaikeampaa. Siihen on olemassa kaava, mutta koska en osaa kirjoittaa sitä tähän ja kuvani siitä on surkea, jätän sen pois. Itse oppituntien aikana mä en saanut kiinni siitä miten se toimii. Epätietoisuus jäi häiritsemään, joten selvittäminen asiaa vapaa-ajalla Googlen avustuksella ja sain siihen selvyyden. Jeejee!

Loppupäivä meni opiskelijatalon yhteisökokouksessa. Saattoi olla myös asukaskokous, en ole ihan satavarma. Siellä käytiin läpi asumisen käytäntöjä, uutena asiana mulle tuli siivousvuorot. Yleisten tilojen siivousvuorot kiertävät, omista huoneistaan asukkaat huolehtivat toki itse. Mulle eka siivousnakki osui seuraavalle viikolle tän päivityksen päivittämisajasta katsottuna. Kokouksia tulee lisää tarpeen mukaan.

Perjantai 18.8

Aamupäivällä oli matematiikka. Tehtiin lähtötasotesti, jotta opettaja osaa arvioida mitä osataan ja miettii tunnit sen mukaan. Parisivuinen lappu, aluksi oli ihan yhteen- ja vähennyslaskua, kerto- ja jakolaskua sekä edellisiä allekkain. Jakokulman käyttämisestä oli vierähtänyt jo tovi, ei vaan yksinkertaisesti muistanut miten se toimii niin piti jättää ne kohdat tyhjiksi. Sitten oli yksikkömuunnoksia, murtolukuja ja desimaalilukuja. Aika helppoa settiä, mutta mä saan todennäköisesti hyväksiluettua matikan (koska lukio) joten mun pitäisikin osata laskea noi tommoset jutut.

Matikantunnin jälkeen ruokailuun asti oli elektroniikkaa. Opin helpomman tavan rinnakkaiskytkennän kokonaisvastuksen laskemiseen, mutta harmi kyllä se toimii vain jos vastuksia on kaksi. Saatiin seuraavan viikon lukujärjestykset eikä siinä sitten enää muuta kuin lounas ja kotia kohti. Olen edelleen samaa mieltä siitä että tää on hyvä ala, eka kokonainen viikko takana ja hommat tuntuu toimivan. Pistetään tähän loppuun taas kasa kuvia, niiden saattelemana seuraavaan päivitykseen. (Se tulee huomenna. Oikeesti.)

Yleismittari. Keskiviikolta ei muuta olekaan, taustalla näkyy vilaus pöytää. Mä en itse asiassa tiedä millä nimellä tota kuuluisi kutsua, mutta siinä luokassa jossa me ykköset ollaan iso osa oppitunneista, on tuommoiset pöydät joissa on kaikennäköisiä asioita joita tarvitaan opiskelussa. Siitä saa esimerkiksi virtaa. Toki siinä on paljon muutakin kuin pistorasioita, mun täytyy ottaa siitä joskus kuva niin näette. Se on oikeesti aika hieno, mulle tulee siitä vähän Ridley Scottin Alien-leffat mieleen. (Tässä pitää tietää että mä tykkään noista leffoista aika tosi paljon.)

Harjoitusalusta. Se on täynnä koloja, joihin saa liitettyä mm. vastuksia ja oikean kokoisia johtoja. Välttyy isolta vaivalta kun pystyy tekemään kytkennät näin eikä asioita tarvitse juottaa piirilevyyn. Ja hyvä niin. Mä en tiedä muista, mutta mun mielestä tuo muistuttaa niitä isoja neliönmallisia Lego-alustoja joiden päälle oli näppärä rakennella juttuja.

 Kolmella vastuksella toteutettu sarjakytkentä. 

Ja pari kuvaa rinnakkaiskytkennästä, tehty samoilla kolmella vastuksella kuin edellä näkynyt sarjakytkentä. Tässä tapauksessa täytyi käyttää tuollaisia johtoja, että kytkennän sai toteutettua. 

Eka päivitys, tieto- ja viestintätekniikkaa ja elektroniikkaa

Heimoi!

Tervetuloa mukaan tänä syksynä aloittaneen ICT-opiskelijan matkaan. Tieto- ja viestintätekniikan opintoihin (ja ilmeisesti opiskeluun muutenkin) kuuluu blogin pystyttäminen ja sen kirjoittaminen. Koska blogin ulkoasu on vihdoin omaa silmää (tarpeeksi) miellyttävässä kunnossa, polkaistaan homma käyntiin. Idea olisi tämänkertaisessa päivityksessä käydä läpi mitä eilen ja tänään on opintojen puolella tapahtunut. Yleisesti blogista, tarkoitukseni on kirjoitella ja kuvata opintojen edistymistä enemmän tai vähemmän aiheeseen liittyen.

Maanantai 14.8

Aamupäivän tunnit menivät elektroniikan parissa, osana isompaa opintokokonaisuutta kuin “Elektroniikan ja ICT:n perustehtävät 1”. Tutustuttiin vaihto- ja tasavirtaan (AC/DC), käytiin läpi minkälaiset aineet johtavat hyvin sähköä ja mitkä huonosti. Lisäksi mietittiin mistä sähkö itse asiassa tulee (missä se tuotetaan), näin Suomen mittakaavassa.

Iltapäivällä oli tieto-ja viestintätekniikkaa. Tutustuttiin Gmailiin, Google Driveen ja bloggeriin. Gmail ja Drive olivat tälle kirjoittajalle jo entuudestaan tuttuja, hyväksi havaittuja työkaluja. Positiivista kyllä huomata että niitä hyödynnetään opetuksessa ja niiden käyttö opetetaan. Tosiaan joo, blogin kirjoittaminen kuuluu osaksi opintoja. Kirjoittelu näin yhden päivityksen perusteella vaikuttaa olevan ihan jees, kun nyt sai ulkoasun (viimein) säädettyä kohdilleen. Tästä tulee samanlainen olo kuin oppimispäiväkirjojen kanssa, sillä erolla että tämä on mielekkäämpää.

Tiistai 15.8

Ihan alkuun voisi mainita, että tänään oli ehdottomasti paras päivän näistä viidestä mitkä tässä nyt ovat takana (opinnot alkoivat 9.8 keskiviikkona). Päästiin oikeasti rakentelemaan asioita. Yllätyin tästä positiivisesti, jotenkin sitä oletti että alussa olisi ollut enemmän opiskeluun ja asumiseen liittyviä asioita ja teoriaa. On noita kyllä kaikkia ollutkin. Päivä meni siis kokonaisuudessaan eiliseltä tutun opintokokonaisuuden parissa. Blogia silmälläpitäen räpsin tunnin aikana kännykällä kuvia, niitä löytyy päivityksen loppupuolelta.

Aamupäivällä tutustuttiin juottimeen ja opeteltiin vaihtamaan siihen kärki. Sen jälkeen saatiin piirilevyt, vastuksia ja tinaa ja sitten pääsikin konkreettisesti tekemään juotoksia. Toki ennen sitä neuvottiin kuinka homma toimii. Tunti alkoi kahdeksalta aamulla ja yhdeksältä oli jo ensimmäiset juotokset tehty, eli aika nopeasti pääsi työn touhuun. Ensimmäisiin juotoksiin tuli käytettyä liikaa tinaa, toki itse olettaen että niistä tuli tosi hyviä ennen opettajan näkemyksen kuulemista. Paranivat kyllä päivän kuluessa.

Opin käyttämään kuparisukkaa. Se sellaista kuparinauhaa jolla voi imeä tinaa pois jos haluaa komponentin irti tai jos tinaa yleensä on jossain missä sitä ei pitäisi olla. Se oli aluksi hankalaa käyttää, mutta päivän loppupuolella sen käyttö selkeni. Edellisten lisäksi harjoittelin mikropiirin juottamista piirilevyyn ja kahden johdon juottamista toisiinsa kiinni. Johtojen kanssa tarvitsee lisää treeniä, sain ne kyllä kiinni toisiinsa mutta jotenkin tuntuu että sen voisi tehdä huomattavasti paremmin.

Lisänä, kokeilin päähän laitettavaa (kellosepän?) suurennuslasia. Tykkäsin, vaikka näön puolesta voisi tehdä töitä ilmankin, houkuttaisi hankkia samanlainen kotiin miniatyyrien maalaamista varten. Niin joo, juotoksiensa onnistumista oli mahdollista suurennuslasin lisäksi tutkia mikroskoopilla. Päivän päätteeksi vietiin työkalut ja tarvikkeet omille paikoilleen ja täytettiin työkortti. Tarkkaa nimeä en vielä muista, mutta kortti on siis paperi, johon kirjataan ylös mitä päivän aikana on tehnyt ja opettaja kuittaa sen päivän päätteeksi.

Tässäpä aikalailla pari viime päivää, yleisesti voisi sanoa että opiskelut ovat lähteneet hyvin käyntiin ja ala tuntuu oikealta. Käydään näitä asioita myöhemmin läpi, pelkästään jo asumisesta saisi aika varmasti oman päivityksensä. Alla vielä kasa kuvia tältä päivältä teksteineen. Seuraavaan päivitykseen, pyrin saamaan tälle viikolle vielä ainakin yhden.

Kolme ekaa juotosta molemmilta puolilta katsottuna, tästä se lähtee.

Mikropiiri juotettuna piirilevyyn.

Yritelmä liittää kaksi johtoa toisiinsa kiinni. Onhan se vähän tollanen möykky.

Ja loppuun kuva kuparisukasta, tässä näkyy myös miltä näyttää kun siihen on imeytynyt tinaa.